Elokuvaessee

Kohta 18



Maarit Lallin elokuva Kohta 18 kertoo viidestä 17-vuotiaasta miehen alusta Karrista, Petestä, Andresta, Akselista ja Jonista, joka on jo ylittänyt kovasti odotetun 18-vuoden iän. Elokuva kertoo jokaisesta heidän oman tarinansa ja tuo esille tarkasti poikien ongelmat kotona. Ristiriitaiset näkemykset asioista nuorten ja vanhempien välillä ovat tuttuja jokaiselle, ja siksi elokuva tuntuukin niin todenmukaiselta. Riidat vanhempien kanssa, ehkäisyn unohtaminen, huumekokeilut ja ryyppääminen ovat valitettavasti pääosassa elokuvassa, mutta sitä ne ovat varmasti myös oikeassa elämässä, monessa perheessä.

Osa pojista toimii ikään kuin perheensä vastuunkantajia ja huolehtijoita, kun vanhemmat joko riitelevät tai ovat viihteellä. Esimerkiksi elokuvan Andre hakee pikkuveljensä tarhasta, antaa hänelle ruokaa ja huolehtii kuin omasta lapsestaan, samalla kun perheen äiti on baarissa. Kun Andren täytyisi tehdä samaan aikaan koulujuttuja, viettää aikaa ystävien kanssa ja pitää huolta pikkuveljestään, ovat hänen äikäiset tokaisunsa pikkuveljelle ymmärrettäviä.

Mikä täysi-ikäisyydessä on niin viehättävää? Kaikki unelmoivan siitä, ja ikävuosi 17 tuntuu turhalta ja ikuisuuden kestävältä vuodelta. Silloin on jo "melkein" 18 ja siihen on hyvä vedota jokaisessa riidassa, joka vanhempien kanssa tulee vastaan. Yksi elokuvan pojista, Karri, suorittaa ajokorttia yksinhuoltaja äitinsä opetuksella. Siinä tilanteessa riitoja syntyy todella helposti, ja pojalta lentääkin monta v-sanaa ja äidille maistuu monta tupakkaa ajotunnin aikana. Hänen uhoamisensa "kun täytän 18, muutan varmasti omaan asuntoon" kuullostaa erittäin tutulta. "Vapaus" on 17-vuotiaana aivan käden ulottuvilla, mutta samalla kuitenkin niin kaukana.

Kun nuori joutuu hunningolle, syytetään yleensä kaveriporukkaa. Kaverit ovat aivan yhtä tärkeä tukiverkosto nuorelle kuin perhe. Monen elokuvan vanhemman suusta kuului, että "et varmasti ole enää tekemisissä niiden kavereidesi kanssa", mutta yhdessäkään perheessä uhkailu ei näyttänyt tilannetta pelastavan. Vaikka useat nuoret viettävätkin aikaa ryyppäämällä ja rellestämällä, jaetaan muille myös huolia ja murheita.

Usein kuva nykynuorista on väliinpitämätön, vähättelevä ja turhamainen. Elokuva nostaa esille poikien ongelmat kotona, jota he lähtevät pakoon kaupungille ja hukuttavat murheensa viinaan ja huumeisiin. Herää kysymys, voisivatko vanhemmat välillä katsoa peiliin ja ottaa huomioon, että nuoruus on jo itsessään raskas elämän vaihe, ikään kuin risteys, josta pitäisi osata valita oikea polku, jolle rakentaa elämänsä. Jokainen poika kuitenkin rakastaa perhettänsä todella paljon, vaikka se ei siltä aina vaikutakaan.